|
Sitten Rally Trophyn ei markkinoille ole tullut yhtään rallipeliä, joka olisi edes pyrkinyt realismiin. Codemastersin Colin McRae Rally -sarjan pelit ovat tunnettuja lähinnä peruspelaajaan vetoavasta helposti omaksuttavasta kaahailusta. Realistista rallipeliä hakevat ovat joutuneet jäämään tyhjin käsin. Warthogin kehittämä ja Sci:n julkaisema Richard Burns Rally pyrkii paikkaamaan tämän aukon. Realismi on avainsana pelissä ja se näkyy, kuuluu ja tuntuu lähes kaikessa. Realismia Pelin taustalla hyrrää rallipeleissä ennennäkemättömän tarkka fysiikkamoottori, joka laskee esimerkiksi jousituksen ja moottorin toiminnan todella tarkasti. Tarkkaan laskettu fysiikanmallinnus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että auto käyttäytyy todella luontevasti. Auton massa välittyy uskottavasti pelaajalle. Nelivetoisen 300-hevosvoimaisen wrc-auton ohjastaminen pelin kapeilla erikoiskokeilla on todella haastavaa, mutta palkitsevaa. Aluksi auto karkaa joka toisesta mutkasta pitkäksi, mutta pian pelin kanssa alkaa pääsemään sinuiksi ja hienot sladit alkavat onnistua. Rattiohjain on pelissä suositeltava, mutta padillakin pystyy kärsivällisen harjoittelun jälkeen ajamaan. Oikeiden ajotekniikoiden (mm. vasemman jalan jarrutus) käyttäminen on välttämätöntä. Niitä opetetaankin hyvin toteutussa rallikoulussa. Realismi on avainsana myös erikoiskokeista puhuttaessa. Tiet ovat paikoin vain vähän yli auton levyisiä. Aluskasvillisuus on totuttua lähempänä tietä luoden hetkittäin suorastaan klaustrofobisen tunnelman puskien vilistessä ohi hurjalla vauhdilla. Tieltä ei parane eksyä, reunoilla odottavat runsaslukuiset kivet, kannot ja ojat. Myös korkeuseroja on kiitettävän paljon ja ratojen keskipituuskin on totuttua pidempi. Samat erikoiskokeet voi ajaa myös eri olosuhteissa, mikä tarkoittaa käytännössä sadekeliä tai kuivaa keliä. Ero on kuitenkin niin suuri, että se tuo paljon lisää pelattavaa. Kausimoodissa erikoiskokeelle lähtiessä renkaat pitää valita sääennusteen mukaan, jolloin joskus huonon onnen sattuessa voi joutua pätkälle aivan väärillä renkailla. Koska ajofysiikka perustuu kymmenien eri osien toiminnan tarkkaan mallinnukseen on auton säätäminen todella monipuolista. Jopa niin monipuolista, että vähän kaipailisi mekaanikkoa avuksi. Pelkästään auton (voimansiirron..) lukot pääsee itse säätämään aivan pikkutarkasti, jousitukselle löytyy paljon tavanomaista kattavammat säädöt ja niin edelleen. Onneksi joka alustalle on valmiina ihan pätevät säädöt, joten vähemmän säätämiseen perehtyneet eivät ole ongelmissa asian kanssa. Rapaa ja murinaa Visuaalisesti pelin tyyli on varsin hillitty. Tarjolla ei ole karkkivärejä ja erikoisefekteillä kuorrutettua grafikkaa vaan hillittyä ulosantia. Silmänruokaa voisi olla vähän enemmänkin, mutta tiheä kasvillisuus ja muutenkin onnistunut ratamallinnus paikkaavat paljon. Kaikenkaikkiaan grafiikkaratkaisut tukevat hyvin kokonaisuutta ja esimerkiksi hieman yksinkertaisesti toteutettu mutta tiheä aluskasvillisuus luo hurjan vauhdintunteen. Uusinnat ovat näyttäviä jo pelkästään sen vuoksi, että auton liikkeet näyttävät niin luonnollisilta. Grafiikka piirtyy kunnioitettavan pitkälle ottaen huomioon ps2:n tehot. Puita ei ilmesty tyhjästä vaan maasto piirtyy niin pitkälle kuin silmä kantaa. Äänipuoli on varsin vakuuttava. Autosta kuuluu paljon erilaisia ääniä, koska auton äänet muodostuvat useiden eri osien äänistä eikä vain valmiiksi purkitetuista sampleista. Moottorin äänet ovat muutakin kuin onnetonta surinaa. Sen lisäksi sisäkuvassa tunnelmaa luovat voimansiirron äänet, erilaiset kolinat ja vikinät autosta sekä soran ropina auton pohjaan. Äänimaailma on erittäin onnistunut parista pikkuviasta huolimatta. Sisäkuvasta pelattuna peli kuulostaa hämmästyttävän paljon samalta kuin tv:n rallilähetysten incar-videot. Pellit kasaan ympäri maailmaa Vaurionmallinnus ei vakuuta ulkoisella annillaan, mutta vaikutukset ajettavuuteen ovat aivan eri tasolla. Auton voi rikkoa hyvin monella tavalla, koska fysiikanmallinnus perustuu niin monien osien toiminnan laskemiseen oikein. Jäähdyttimen rikkominen johtaa ylikuumenemiseen, vaihdelaatikko voi jumiutua tietylle vaihteelle. Pyöränkulmien vääntyessä auto menee kaikkea muuta kuin suoraan. Vaurionmallinnus on myös säädettävissä ja sen saa myös kokonaan pois päältä. Realistisimmalla vaihtoehdolla meno voi loppua jo yhteen 70km/h vauhdilla ajettuun nokkakolariin. Näin ankaraa vaurionmallinnusta ei ole vielä koskaan nähty rallipelissä. Graafiisesti vaurionmallinnus on vain keskinkertaista tasoa. Lasit hajoavat, pelti vääntyy ja osia tippuu. Valitettavasti pelti ei väänny tarpeeksi vaan useammin tuloksena on tippunut puskuri tai ovi, muun rungon pysyessä verrattaen suorana. Autoja on tarjolla romutettavaksi kahdeksan, joista 7 on nelivetoja. Mukaan on mahtunut myös yksi etuveto. Suurempi autovalikoima olisi ollut hieno asia, mutta täytyy ottaa huomioon kuinka tarkasti peli laskee kaiken. Koska ajotuntumaa ei lasketa vain vähän sinnepäin vaatii jokaisen uuden auton, varsinkin tekniikaltaan merkittävästi muista poikkevan, lisääminen kovin paljon lisätyötä. Ehkä sitten RBR2:ssa pääsemme käsiksi B-ryhmän tehohirmuihin. Erikoiskokeita pelissä on kuudesta maasta. Rallit ovat oikeita lisensoituja kisoja ympäri maailmaa. Esimerkiksi Suomesta on mukana talvella ajettava Arctic Lapland Rally. Jokaisessa rallissa on kuusi erikoiskoetta. Tämä kuulostaa vähältä, mutta pelattavaa pätkissä on hyvinkin tarpeeksi huomioiden eri olosuhteet ja erikoiskokeiden keskipituuden. Eri maiden rallit ovat myös luonteeltaan miellyttävän erilaisia. USA:n rallissa paahdetaan kahtasataa useassakin paikassa, Japanissa yleisin vaihde on kakkonen tai kolmonen. Vaikuttava runko Fysiikanmallinnuksen ja ajotuntuman suhteen on todella vaikea keksiä kovin kriittistä valittamista. Kun myös äänet ja erikoiskokeet on toteutettu poikkeuksellisen hyvin, peliä voi suositella erittäin lämpimästi niille, jotka eivät pelin korkeaa vaikeustasoa säikähdä. Pieniä bugeja ja puutteita pelissä on, mutta ne voi antaa anteeksi, koska kaikki olennaiset asiat on tehty kunnolla. Esimerkiksi laajakuvatuen puute on hieman harmillista. Myöskään incar-kuvakulma ei ole paras mahdollinen. Tämä asia on muuten luvattu korjata PC-versioon. Richard Burns Rally on hiomaton timantti. Taustalla jyllää upeasti toimiva fysiikkamoottori, joka vaatisi päällensä hieman lisää kromia ja muutamien juttujen korjaamista. Ehkä sitten jatko-osassa... Pienistä puutteistaan huolimatta, suosittelen peliä kaikille oikeasti rallista ja ajamisesta kiinnostuneille ihmisille. Tavallista korkeamman vaikeustason vastapainoksi saa pitkäikäisen ja varmasti hyvin palkitsevan pelin. Lyhyesti: + Tinkimätön realismi + Uskomaton ajofysiikka ja -tuntuma + Rallin hengelle uskolliset erikoiskokeet + Hieno äänimaailma + Hurja vauhdintunne - Haamuautoa ei saa kytkettyä pois - Muutamia pikkupuutteita ja bugeja 91/100 - Risto Kalenius, 8.7.2004 |